SUJUVA ARKI
On tärkeää, että helsinkiläisten arki sujuu. Arjen sujuvuuden perusasioita ovat kohtuuhintainen asuminen, riittävä toimeentulo, hyvät julkiset varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja terveydenhuollon palvelut, sujuva joukkoliikenne ja mahdollisuus virkistäytyä lähiviheralueilla. Helsinkiin tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja niin yksinelävien kuin lapsiperheiden tarpeisiin. Helsinkiläisyyden täytyy olla ensisijainen syy asuntoja myönnettäessä.
Lähtökohta on, että jokainen huolehtii itse itsestään ja toimeentulostaan. Työn tekemisen pitää aina olla kannattavampaa kuin työn vastaanottamatta jättäminen. Huolehditaan sitten yhdessä niistä joilla on tilapäisesti syystä tai toisesta vaikeampaa.
Julkisten palveluiden tulee olla laadukkaita. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resurssointia pitää lisätä, ei leikata. Nämä palvelut ovat parasta ennaltaehkäisevää työtä ja säästävät varmasti jatkotoimista kuten lastensuojelun ja terveydenhuollon kustannuksista tulevaisuudessa.
Terveydenhuollon palveluiden pitää olla lähipalveluja ja toimivia. Ihmisten pitää päästä nopeammin lääkärille tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, että palvelut ovat helposti kaikkien saatavissa.
Suomessa on 1.2 miljoonaa yksinelävää. Miten tämä on huomioitu - ei mitenkään. Olen tietoinen siitä, että osa yksinelävistä on taloudellisesti todella ahtaalla kun kaikki elämisen kulut pitää maksaa itse. Yksinasuvien työllisyysaste on selkeästi muita alhaisempi. Yksinelävät on mielestäni otettava huomioon aina kun suunnitellaan julkisia palveluja.
On tärkeää, että joukkoliikenne toimii hyvin. Tehdään joukkoliikenteestä niin toimiva ja houkutteleva vaihtoehto, että yksityisautoilu tätä kautta vähenee. Yksityisautoilua ei saa väkisin rajoittaa esimerkiksi tietullien käyttöönotolla. On hyväksyttävä se, että osa helsinkiläisistä tarvitsee autoa liikkuakseen ja tavaroita kuljettaakseen. Yrittäjien tilannetta ei saa rajoituksilla vaikeuttaa.
Porkkanaa - ei keppiä.
Lähtökohta on, että jokainen huolehtii itse itsestään ja toimeentulostaan. Työn tekemisen pitää aina olla kannattavampaa kuin työn vastaanottamatta jättäminen. Huolehditaan sitten yhdessä niistä joilla on tilapäisesti syystä tai toisesta vaikeampaa.
Julkisten palveluiden tulee olla laadukkaita. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen resurssointia pitää lisätä, ei leikata. Nämä palvelut ovat parasta ennaltaehkäisevää työtä ja säästävät varmasti jatkotoimista kuten lastensuojelun ja terveydenhuollon kustannuksista tulevaisuudessa.
Terveydenhuollon palveluiden pitää olla lähipalveluja ja toimivia. Ihmisten pitää päästä nopeammin lääkärille tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, että palvelut ovat helposti kaikkien saatavissa.
Suomessa on 1.2 miljoonaa yksinelävää. Miten tämä on huomioitu - ei mitenkään. Olen tietoinen siitä, että osa yksinelävistä on taloudellisesti todella ahtaalla kun kaikki elämisen kulut pitää maksaa itse. Yksinasuvien työllisyysaste on selkeästi muita alhaisempi. Yksinelävät on mielestäni otettava huomioon aina kun suunnitellaan julkisia palveluja.
On tärkeää, että joukkoliikenne toimii hyvin. Tehdään joukkoliikenteestä niin toimiva ja houkutteleva vaihtoehto, että yksityisautoilu tätä kautta vähenee. Yksityisautoilua ei saa väkisin rajoittaa esimerkiksi tietullien käyttöönotolla. On hyväksyttävä se, että osa helsinkiläisistä tarvitsee autoa liikkuakseen ja tavaroita kuljettaakseen. Yrittäjien tilannetta ei saa rajoituksilla vaikeuttaa.
Porkkanaa - ei keppiä.
OMAISHOITAJAT
Olen huolissani omaishoidon ja omaishoitajien tilanteesta. Omaishoito on mielestäni inhimillisin vaihtoehto hoidettavalle mutta samalla myös kustannustehokkaampaa kuin laitoshoito. Aina tulee kuitenkin erikseen varmistaa omaishoitajan oma jaksaminen ettei olla tilanteessa jossa ikääntynyt huonokuntoinen omaishoitaja hoitaa toista ikääntynyttä ja väsyy itse. On tärkeää, että saamme omaishoidon tuen verovapaaksi. Tuen kriteerit on saatava yhtenäisiksi koko maassa ja samalla tuen tasoa on nostettava. Omaishoitajien jaksamista on tuettava vapaapäivillä ja VARMISTETTAVA, että ne myös toteutuvat. Nyt vapaapäivien pitäminen on hyvin hankalaa kun hoidettavalle ei saa väliaikaista laitoshoitopaikkaa. Mielestäni olisi tärkeää helpottaa työnteon ja omaishoidon yhdistämistä.
LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI
Viime aikoina on puhuttu paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä. Se näkyy pienillä lapsilla levottomuutena, keskittymättömyytenä, tunnesäätelyn vaikeutena ja itsesäätelyn pulmina.
Nuorten rikollinen toiminta, väkivallan teot ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet. Jotakin teemme siis yhteiskunnassamme väärin tai jotakin jätämme tekemättä.
Meidän pitää pitää paremmin huolta lapsistamme ja nuoristamme. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen laatuun tulee kiinnittää huomiota. Uskalletaan tehdä ratkaisuja, jotka pitkällä tähtäimellä tulevat erilaisina säästöinä takaisin. Pienennetään lapsi-ja opetusryhmien kokoa ja tuodaan lapsen tarvitsema tuki lapsen lähelle. Lasten tuen mallia varhaiskasvatuksessa tulee arvioida uudestaan ja miettiä ryhmäkohtaisia lasten tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Helsingissä pitää toteutua yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteet koskien varhaiskasvatuksen laatua ja tuen kohdentamista. Ne eivät voi olla riippuvaisia siitä missä päiväkodissa lapsi on tai missä kaupunginosassa lapsi asuu.
Kotihoidon tuen leikkaaminen Helsingissä, oli virhe. Perheet, joissa on halua ja mahdollisuutta hoitaa omaa lastaan kotona parin ensimmäisen vuoden ajan, pitää olla mahdollisuus tehdä niin. Kaupunki ei olisi saanut antaa signaalia ettei se arvosta vanhemmuutta lapsen ensisijaisena kasvattajana.
Perheiden täytyy saada itse päättää mikä on heidän lapselleen parasta. On hyvä kuitenkin myös tunnistaa ne lapset, jotka hyötyvät jo varhemmin aloitetusta varhaiskasvatuksesta. Heitäkin on. Oleellista on, että varhaiskasvatus on tällöinkin laadukasta ja henkilöstön riittävyydestä ja työhyvinvoinnista pidetään paremmin huolta.
Perusopetuksessa on paljon hyvää. Kokonaisuutena oppilaiden osaaminen on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkeatasoista, mutta oppilaiden väliset osaamiserot ovat viime vuosina kasvaneet ja heikosti osaavien oppilaiden osuus on lisääntynyt. Jako hyviin ja huonosti pärjääviin on kasvanut. Tiedämme, että heikot koulusaavutukset ennustavat varhaista syrjäytymistä. Siksi meidän on varmistettava opetuksen korkea laatu, vahvistettava oppimisen ja koulunkäynin tukea ja kavennettava ja ennaltaehkäistävä oppimiseroja. Helsingillä on tähän hyvät mahdollisuudet.
Perusopetuksessa tulee kiinnittää huomiota myös oppilaanohjaukseen ja mahdolliseen tukiopinto-ohjaukseen niille, joiden on vaikea tietää mitä haluavat tehdä oppivelvollisuuden päätyttyä tai jotka ovat muuten vaarassa syrjäytyä. Lisätään koulupsykologi-ja kuraattoripalveluita ja pidetään huolta kouluterveydenhuollosta. Otetaan koppia niistä joilla on vaikeaa ja toimitaan mieluummin ennakoivasti nuorta tukien. Seuraukset, kun asiat jätetään hoitamatta ovat takuulla suuremmat kuin se, että tarjotaan lapsille ja nuorille tukea ennakoivasti.
Kiusaamiseen on oltava nollatoleranssi. Jokaisella oppilaalla ja henkilökuntaan kuuluvalla on oikeus tehdä työtään rauhassa. Kiusaamiseen on puututtava välittömästi. Kukaan koulussa ei saa katsoa poispäin.
Koulujen ja muiden julkisten tilojen sisäilmaongelmiin tulee puuttua ja korjausvelkaa on pienennettävä. Kaikilla helsinkiläisillä on oikeus turvallisiin ja terveisiin työskentely-ja opiskelutiloihin.
Nuorten rikollinen toiminta, väkivallan teot ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet. Jotakin teemme siis yhteiskunnassamme väärin tai jotakin jätämme tekemättä.
Meidän pitää pitää paremmin huolta lapsistamme ja nuoristamme. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen laatuun tulee kiinnittää huomiota. Uskalletaan tehdä ratkaisuja, jotka pitkällä tähtäimellä tulevat erilaisina säästöinä takaisin. Pienennetään lapsi-ja opetusryhmien kokoa ja tuodaan lapsen tarvitsema tuki lapsen lähelle. Lasten tuen mallia varhaiskasvatuksessa tulee arvioida uudestaan ja miettiä ryhmäkohtaisia lasten tarpeisiin vastaavia ratkaisuja. Helsingissä pitää toteutua yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteet koskien varhaiskasvatuksen laatua ja tuen kohdentamista. Ne eivät voi olla riippuvaisia siitä missä päiväkodissa lapsi on tai missä kaupunginosassa lapsi asuu.
Kotihoidon tuen leikkaaminen Helsingissä, oli virhe. Perheet, joissa on halua ja mahdollisuutta hoitaa omaa lastaan kotona parin ensimmäisen vuoden ajan, pitää olla mahdollisuus tehdä niin. Kaupunki ei olisi saanut antaa signaalia ettei se arvosta vanhemmuutta lapsen ensisijaisena kasvattajana.
Perheiden täytyy saada itse päättää mikä on heidän lapselleen parasta. On hyvä kuitenkin myös tunnistaa ne lapset, jotka hyötyvät jo varhemmin aloitetusta varhaiskasvatuksesta. Heitäkin on. Oleellista on, että varhaiskasvatus on tällöinkin laadukasta ja henkilöstön riittävyydestä ja työhyvinvoinnista pidetään paremmin huolta.
Perusopetuksessa on paljon hyvää. Kokonaisuutena oppilaiden osaaminen on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkeatasoista, mutta oppilaiden väliset osaamiserot ovat viime vuosina kasvaneet ja heikosti osaavien oppilaiden osuus on lisääntynyt. Jako hyviin ja huonosti pärjääviin on kasvanut. Tiedämme, että heikot koulusaavutukset ennustavat varhaista syrjäytymistä. Siksi meidän on varmistettava opetuksen korkea laatu, vahvistettava oppimisen ja koulunkäynin tukea ja kavennettava ja ennaltaehkäistävä oppimiseroja. Helsingillä on tähän hyvät mahdollisuudet.
Perusopetuksessa tulee kiinnittää huomiota myös oppilaanohjaukseen ja mahdolliseen tukiopinto-ohjaukseen niille, joiden on vaikea tietää mitä haluavat tehdä oppivelvollisuuden päätyttyä tai jotka ovat muuten vaarassa syrjäytyä. Lisätään koulupsykologi-ja kuraattoripalveluita ja pidetään huolta kouluterveydenhuollosta. Otetaan koppia niistä joilla on vaikeaa ja toimitaan mieluummin ennakoivasti nuorta tukien. Seuraukset, kun asiat jätetään hoitamatta ovat takuulla suuremmat kuin se, että tarjotaan lapsille ja nuorille tukea ennakoivasti.
Kiusaamiseen on oltava nollatoleranssi. Jokaisella oppilaalla ja henkilökuntaan kuuluvalla on oikeus tehdä työtään rauhassa. Kiusaamiseen on puututtava välittömästi. Kukaan koulussa ei saa katsoa poispäin.
Koulujen ja muiden julkisten tilojen sisäilmaongelmiin tulee puuttua ja korjausvelkaa on pienennettävä. Kaikilla helsinkiläisillä on oikeus turvallisiin ja terveisiin työskentely-ja opiskelutiloihin.
SARIN LISTAPääkaupunkiseudun kaupungit pitivät yhteisen tiedostustilaisuuden 3.11.2022 koskien varhaiskasvatuksen vaikeaa henkilöstötilannetta. Tulos oli yllättävän vaisu. Koulutusmäärien lisääminen tuo helpotusta vasta vuosien päästä.
Mitä pitäisi tehdä? SARIN lista: 1. palkanlisä - muilla aloilla toimivat varhaiskasvatuksen opettajat takaisin alalle 2. työsuhde-etujen parantaminen – matkalippu, liikunta/kulttuuriseteli 3. kotihoidontuen Hki-lisä takaisin - osa pienimmistä alle kaksivuotiaista hoidettaisiin kotona ja vk-paikkoja olisi enemmän tarvitseville 4. työolot kuntoon – ryhmäkokojen pienentäminen, joustavat ryhmittelyt mahdollisiksi, lapsen tukeminen riittäväksi, tilapaikkajärjestelmän purkaminen 5. eläkkeellä olevat varhaiskasvatuksen ammattilaiset töihin - pienempi ansiotuloveroprosentti 6. koulutusmäärien nostaminen |
|